26.5.2010
Päivitystä
Uusi samanlainen Seagull modelsin PC-9 kone on hankittu ja siivenpuolikkaat on liimattu yhteen. Samoja rakennusvaiheita on turha tässä toistaa, palaan rakennusasioihin jos tarvetta ilmenee. Muussa tapauksessa seuraava blogipostaus on luvassa vasta muutaman viikon kuluttua seuraavan lennätyksen merkeissä.
20.5.2010
Ruumiinavaus
Lennokin siipi oli yllättävän vähän vaurioitunut, vain etureunan vasen puutappi oli painunut kokonaan siiven sisään ja rikkonut vähän rakenteita. Irrotin siivestä servot, servotangot, servosarvet ja kiinnitykset. Lisäksi otin siivestä laskeutumispyörät ja telineet sekä kiinnitykset talteen.
Runko oli kahdessa osassa, poistin takaosasta kaikki kolme servoa, vastaanottimen, virtanapin, servokaapelit siipiin, pyrstön servotangot sarvet ja kiinnitykset. Eteenpäin menevät servotangot jätin paikoilleen sillä ne oli kaikki aivan solmussa. Keulaosasta irroitin moottorin, moottoripukin ja nokkapyörän kiinnitykset. Potkurista puuttui toinen lapa ja kesti hyvän tovin että sain potkurin irti moottorista. Moottori itse näytti myös vahingoittumattomalta. Nokkapyörän teline oli aika vääntynyt mutta itse pyörä oli moitteettomassa kunnossa. Heitin itse koneen siiven ja rungon kappaleet menemään. Olo oli kuin onnettomuustutkijalla.
16.5.2010
Lorun loppu
Suuntasin lennokkeineni jälleen kerran kentälle ja tapasin siellä Derekin. Ilma oli tällä kertaa pilvinen ja aivan tyyni joka on sikäli täydellinen lentosää että punainen kone näkyy paremmin valkoista kuin sinistä taustaa vasten eikä ole aurinkoa häikäisemässä. Ensimmäisellä lennolla sain lähestymislenkin vihdoinkin täydelliseksi, tein virheetöntä neliölentoa n. 5 metrin korkeudessa ja pysyin 200-metrisen kiitoradan keskiviivan yllä aika tarkkaan.
Toisella lennolla Derek ehdotti laskeutumista, tein muutaman harjoituslenkin jonka jälkeen Derek käski tekemään vielä yhden lenkin ja laskeutua sen jälkeen. Viimeisen lenkin jälkeen vuorossa oli ensimmäinen laskeutumisyritykseni. Se sujui aivan niin kuin muutkin lenkit, paitsi että lopussa laitoin kaasun kokonaan kiinni kentän päässä ja tulin leijaillen alas kenttää kohti. Huomasin liidon aikana että olin oppinut simulaattorista väärän tavan nostaa nokkaa koko ajan joka jättää vähemmän varaa korjausliikkeille. Päästin korkeusvakaajasta yhtäkkisesti irti jolloin kone syöksähti heti n. kolmen metrin korkeudesta metrin korkeuteen ja vakaantui sille korkeudelle vaakaliitoon. Koneen nopeus laski jälleen sakkausnopeuteeen jolloin kone liiteli höyhenen kevyesti kenttään. Laskeutuminen oli täydellinen kolmipyöräkosketus heti ensiyrittämältä! Derek antoi roimat onnittelut ja hakkasi olkapäätäni hienon suorituksen kunniaksi jolloin minä tein virheen. Toinen simulaattorista oppimani tapa on ns. touch and go jossa kone rullaa kentällä vain muutaman metrin jonka jälkeen kaasu avataan täysille ja uusi kierros voi alkaa. Laitoin ajattelematta kaasun pohjaan ja nousin uudestaan taivaalle. Derek ei tästä hätkähtänyt vaan yllytti tekemään toisen laskeutumiskierroksen kun kerran vauhtiin oltiin päästy. Tein työtä käskettyä ja toin koneen kentän päähän uuteen laskukiitoon. Tällä kertaa en vetänyt korkeusvakaajasta vaan annoin liukua luonnollisesti kentän pintaan ja laskeutuminen oli, jos mahdollista vielä täydellisempi.
Onnistuneen ensilaskeutumiseni jälkeen oli hieno olo. Kävin juomassa juhlan kunniaksi tölkin pepsiä.
Kolmannelle lennolle päätin olla entistä nöyrempi ja tarkkaavaisempi ettei pieni onnistuminen aiheuta ylpistymistä ja aiheuta mahdollisia onnettomuuksia. Nousimme ilmaan ja Derek antoi koneen minun ohjaimeni haltuun. Vääntelin vipuja ja totesin ettei kone ole hallinnassani. Derek otti koneen ohjaimensa hallintaan ja käski katsoa että onko ohjaimessani oikea ohjelma. Ei ollut. Seuraavaksi teimme jotain mitä ei ikinä pitäisi tehdä. Vaihdoimme ohjaimia keskenämme siten että, minä lensin master-ohjaimella kun Derek sääti slave-ohjaimeen oikean ohjelman. Lensin ympyrää korkealla ilmassa sillä aikaa.
Kun ohjelma oli saatu kohdalleen vaihdoimme jälleen ohjaimia päikseen, Derek ilmoitti että kone on ohjaimeni hallussa. Tikkujen vääntely ei vaikuttanut koneen liikkeisiin ollenkaan ja kone lähti n. 20 asteen syöksyyn kaukana kentän takana. Ilmoitin tästä välittömästi jolloin Derek päästi master-ohjaimen kontrollinappulasta ja yritti ottaa konetta haltuunsa, hänellä oli kolmisen sekuntia aikaa pelastaa kone mutta jostain syystä myöskään hänen ohjaimen tikkujen vääntelystä ei ollut vaikutusta koneen suuntaan vaan se syöksyi auttamatta pusikkoon.
15.5.2010
Neljäs lentopäivä
Purin koneesta jälleen kerran polttoainetankin ja varmistin että tankin sisällä olevan imuletkun päässä oleva paino kolahtaa tankin reunoihin sitä käännellessä niin kuin kuuluu. Täytin tankin pöydällä, kiinnitin pumpun moottorin imuletkuun ja kääntelin tankkia sen tyhjentyessä. Tankin ollessa n. 1/3 täynnä se alkoi hörppimään ilmaa mikä selittää taivaalla havaitun käytöksen kun polttoaine vähenee. Laitoin tankin paikalleen ja päätin olla murehtimatta liikoja; laihalla käyminen ei vauroita konetta kunhan lentelyn lopettaa oireiden ilmetessä. Asennan paremman tankin ajallaan. Otin moottorin paikaltaan ja laitoin moottoripukkia paikallaan pitävät ruuvit lukitteella tiukasti kiinni ja varmistin että servoruuvit oli edelleen tiukasti kiinni.
Laitoin koneeni lentokuntoon ja suuntasimme hetken kuluttua taivaalle. Kone lensi tyynen sään ansiosta paremmin kuin koskaan. Lentely sujui edellisiä kertoja vaivattomammin, korkeus pysyi kaarroksissa vakaana (tyypillisesti korkeus putoaa kaarroksissa ellei nokkaa myös nosta samalla hiukan) ja kone oikeni tarkasti haluamiini suuntiin. Derek laittoi minut lentämään tuttua nelipistekäännöstä missä kone oikenee hetkeksi reitin lyhyellä osuudella. Brendanin alaisuudessa lensin stadionin muotoista lentorataa. Viiden minuutin lentelyn jälkeen kaasu alkoi tutusti temppuilemaan, Derek otti koneensa haltuun ja laskeutui koneen kentälle.
Tauolla tapahtui odottamattomia. Ensimmäisessä lentelypostauksessa esitellyn Craigin samanlainen PC-9 lennokki syöksyi maahan ja rikkoutui täysin. En nähnyt onnettomuutta mutta jäljistä päätellen kone syöksyi kenttään oikealle kyljelleen. Koneen runko oli poikki siiven takaa, siiven oikea reuna oli hammastikkuina ja potkuri oli poikki. Mies kuittasi tapaturman lajiin kuuluvaksi. Kuulemma koneen korkeusvakaaja on liian tehokas ja nopea ohjausliike saa koneen sakkaamaan. Muistelen miehen puhuneen että hänen ensimmäinen PC-9 lennokkinsa meni rikki samanlaisessa sakkauksessa ja että vastaavia vaikeuksia on ollut myös tämän toisen kanssa ennenkin. Täytyy muistaa olla erityisen varovainen korkeusvakaajaliikkeiden kanssa ettei oma lennokkini tee seuraa Craigin kahdelle hajonneelle koneelle.
Pelastin Craigin romukasasta polttoainetankin ja asensin siitä tankin imuletkun omaan koneeseeni. Craig sanoi että imuletku on löysempää ja heiluu tankin sisällä paremmin. Kasasin koneen ja suuntasimme toisen kerran taivaalle. Tällä kertaa tein lähestymiskierroksia ja lensin lopulta ihan muutaman metrin korkeudessa kentän yllä. Uskon että seuraavilla lennoilla voin jo yrittää ihan kokonaista laskeutumista.
Vaihdettu imuletku toimi odotetusti paremmin ja kone kävi pätkimättä 7 ja puoli minuuttia ennen kuin varoitti polttoaineen loppumisesta ensimmäisen kerran! Polttoaine riitti lopulta melkein kahdeksan minuutin ajaksi joka on koneen rikkaat seosasetukset huomioiden erittäin hyvä lentoaika.
Toisen lennon jälkeen aika loppui, pakkasin tavarani tyytyväisenä ja läksin kotiin. Huomenna uudestaan!
5.5.2010
Kolmas lennätyspäivä
Jälleen kerran pakkasin lennokkivarusteeni innolla autoon ja suuntasin kentälle. Tällä kertaa olin sopinut lennokkikoulutuksen myyjän, blogin alkupuolella mainitun myyjän, Brendanin kanssa. Hänen kanssa minun oli määrä suorittaa lentokoulutus alunperinkin. Brendan oli jo saapunut paikan päälle ja käski minun virittää omat tavarani eräälle huoltopöydistä. Tein työtä käskettyä, asensin lennokin siiven (se pidetään tavallisesti irti lennokista niin että kone mahtuu autoon ja varastoon) paikoilleen ja tankkasin koneen.
Brendan alkoi tarkistamaan koneen pyrstösiivekkeiden äärikulmia, irroitti korkeusvakaajan servotangon siivekkeen pidikkeestä ja huomasi että se lähti servosta irti ja jäi käteen! En ollu malttamattomuuttani laittanut ruuvilukitetta työntötankoja servossa paikallaan pitäviin ruuveihin vaan ruuvannut ne vaan mielestäni tarpeeksi tiukalle. Otimme siiven pois paikoiltaan ja totesimme ettei missään vastaavissa ruuveissa ollut ruuvilukitetta. Jos koneella olisi noustu ilmaan olisi lopputuloksena todennäköisesti ollut pelkkää silppua ohjainten pettäessä.
Lisäksi Brendan totesi ettei moottorin pakoputki eli pilli ollut laitettu ruuvilukitteella ja että monet koneen keulan ruuveista sekä kaikki pyöriä paikallaan pitävät osat olivat löysällä. Havaitut puutteet oli Brendanin mielestä anteeksiantamattomia ja vastuu kuului hänen mielestään edellisissä postauksissa esintyneellä Derekille sillä hänelläkin on virallinen kouluttajastatus ja tietää Brendanin mukaan lennokeista kaiken. En ymmärrä vieläkään miten hän missasi kaikki nämä tarkistuskohdat ja päästi koneen nousemaan ilmaan. Kiinnitimme servoruuvit, pillin ja pyörät tiukasti lukitteella ja kiristimme keulan ruuveja. Ennen seuraavaa lentoa aion laittaa servotangot z-kiinnityksellä (katso postaus "Kasaaminen osa 5") ja kiristellä kaikki ruuvit niin ettei mikään varmasti petä lennon aikana.
Alkuvaikeuksien jälkeen pistimme siiven jälleen paikalleen, säädimme siivekekulmat ja moottorin seossuhteen kohdalleen ja nousimme ilmaan. Kone kävi iloisesti muutaman minuutin jonka jälkeen se sammui ja Brendan laskeutui sen turvallisesti takaisin kentälle. Syyllinen oli jälleen kerran vanha sama polttoainetankki; olin hölmöyttäni työntänyt imuletkun tällä kertaa niin syvälle että se juuttui bensatankin pohjaan eikä päässyt vapaasti liikkumaan tankin sisällä. Korjasimme imuletkun ja nousimme taivaalle uudestaan jolloin kone toimi kohtuullisesti. Polttoainetankki ei vieläkään toimi täysin halutulla tavalla vaan edessä on uusi remontti jolloin säädän tankkia niin kauan että se on varmasti oikein.
Päivä oli edellälueteltuja ongelmia lukuunottamatta aika täydellinen; lensimme päivän aikana lähemmäs kymmenen tankillista niin että minä olin enimmäkseen puikoissa. Tuulisesta säästä huolimatta sain lenneltyä kymmeniä kierroksia stadionin muotoista lenkkiä, kahdeksikkoa ja lopulta jopa lähestymisharjoituksia laskeutumista varten. En erehtynyt suunnissa kuin muutaman kerran ja yhdellä lennolla ohjaimestani tipahti kaapeli niin että konetta pystyi yhtäkkiä ohjaamaan vain Brendan. Muutaman epätietoisen hetken ja ohjaimen piipityksen saattelemana työnsin kaapelin takaisin ohjaimeeni ja jatkoin lentelyä. En osannut edes säikähtää.
Vastaavanlaisia päiviä tarvitaan vielä ainakin muutama lisää ennen kuin saan yrittää suorittaa alkeistutkinnon 'Bronze Wings' joka oikeuttaa minut lentämään koneellani yksin.
Seuraavassa postauksessa puran koneen pieniin osiin ja korjaan edellämainitut ruuvi- ja polttoainetankkiongelmat.
4.5.2010
Polttoainetankin säätöä
Kaivoin kotona lennokista polttoainetankin ulos ja totesin epäilyni imuletkusta paikkansapitäväksi. Kun tankin laittoi pöydälle vaakatasoon jäi imuletku tankin sisällä useita millejä ilmaan roikkumaan joka varmuudella aiheuttaa havaittuja kaasuongelmia:
Polttoaineen vähetessä se lainehtii tankin pohjalla edestakaisin; pinnan laskiessa letkun kohdalla se imee ilmaa joka saa moottorin käymään laihemmalla jolloin moottorin kierrokset kiihtyvät. Tämä siirtää polttoainetta tankin takaosaan jolloin letku saa pelkkää polttoainetta. Tämä taas puolestaan laskee kierrokset normaaliin, vauhti hidastuu jolloin polttoaineen pinta laskee, imuletku saa taas ilmaa ja uusi kierros voi alkaa.
Totesin myös että tankin täyttö- ja ilmausputket (kuvassa mustalla) olivat suoristuneet alkuperäisistä asennoistaan eivätkä olleet enää tankin reunojen lähellä. Putkien on tärkeä olla ääriasennoissaan sillä polttoainepinnan tankissa saa vain ilmausputken korkeudelle koska loppu menee putkea pitkin pakoputkeen ja valuu maahan. Myös täyttöputken on hyvä olla hyvin lähellä tankin pohjaa että tankin saa täyttöletkusta imettyä mahdollisimman tyhjäksi. Kuvasta katsoen voi todeta ettei putket olleet alkujaankaan tarpeeksi käyrät.
Siirsin imuletkua (kuvassa painolla varustettu) muutaman millin ulospäin liittimestä niin että se osui tankin pohjaan, taivutin putket oikeaan asentoon ja kokosin tankin uudelleen. Pistin tankin pöydälle ja pumppasin sen muutamaan kertaan täyteen ja tyhjäksi ja totesin että hyvin toimii.
2.5.2010
Toinen lennätyspäivä
Edellisen lennätyksen tuloksena pakokaasuista tullutta öljyä oli siivessä ja rungossa todella runsaasti. Öljyroiskeita vähentämään kiinnitin koneen pakoputkeen silikonisen jatkopätkän.
Putsasin putken pään tärpätillä ja vedin pätkän nippusiteillä tiukasti putkeen kiinni. Jatkopätkän kirkkaanoranssi väri ei ole paras mahdollinen, mutta se lienee toisarvoinen seikka.
Pakoputken virityksen jälkeen pakkasin tavarani ja suuntasin kentälle. Tapasin siellä jälleen Derekin joka tarjoutui jälleen avustamaan koneen lennätyksessä. Tällä kertaa hänellä oli parilennätykseen vaadittava kakkosohjain ja niitä yhdistävä kaapeli. Paikalle löysi myös vaimoni sukulaissetä joka ystävällisesti tarjoutui kuvaamaan lennätystä. Kentällä järjestettiin sattumoisin myös jokaviikkoinen lentokerhon kokous johon minut pyydettiin mukaan vaikken vielä kerhoon olekaan kerinnyt liittyä. Kokouksessa puidut aiheet vaihtelivat melumittausten järjestelyistä viikolla sattuneiden tapahtumien puintiin ja tulevien tapahtumien julkistamiseen. Kokouksen jälkeen oli lennätyksen aika.
Kone asetettiin lentoalustalle ja höräytin sen käyntiin startterilla ensiyrittämällä. Siirryimme kiitoradalle rullaten konetta nurmikolla. Kone nousi ilmaan muitta mutkitta ja muutaman kierroksen jälkeen Derek antoi koneen ohjauksen minun ohjameni hallintaan. Lentotuntuma oli aika tarkkaan samanlainen kuin simulaattorissa, ongelmana oli enemmänkin koneen asennon näkeminen tarkasti ja ohjausliikkeiden perustaminen näköhavaintoon. Derek antoi kädestä pitäen jatkuvasti ohjeita minne lentää ja minä noudatin niitä. Tavoitteena oli lentää suorakaiteen muotoista rataa niin että ensimmäinen pitkä osuus on kiitoradan päällä, kone oikenee kaarroksesta vaakalentoon lyhellä osuudella vain hetkeksi ja lentää suorakaiteen toisen pitkän osuuden kauempana kiitoradasta. Noin kuuden minuutin lennätyksen jälkeen koneen kaasusäätö alkoi temppuilemaan, kierrokset nousivat ja laskivat sattumanvaraisen oloisesti, Derek otti koneen oman ohjaimensa hallintaan ja laskeutui varsin näppärällä kaarroksella pehmeästi suoraan eteemme.
Elämäni ensimmäisen rc-lennätykseni jälkeen palasimme varikolle ja olo oli suurenmoinen! Arvelimme kaasun temppuilun johtuvan moottorin seossäädöistä ja päätimme säätää moottoria hieman rikkaammalle. Tankkasin koneen seuraavaa lentoa varten ja noin kymmenen minuutin jälkeen oli aika jälleen lähteä taivaalle. Alla näkyvällä videolla käynnistän koneen moottorin, pidän konetta pystytasossa ja Derek säätää moottoria pykälän rikkaammalle jonka jälkeen rullaamme kiitoradalle ja lähdemme lentoon.
Sukulaissedän kuvaamiseen jäi toivomisen varaa enkä saanut talteen kunnon kuvamateriaalia itse lennätyksestä. Videoleikkeillä näkyy enimmäkseen pelkkää taivasta ja välillä kuvan ohitse viuhahtaa kärpäsenkokoinen piste. Seoksen asettaminen rikkkaammalle sai moottorin käymään täyteläisemmin ja vastaamaan kaasuun nopeammin. Viiden minuutin suorakaidelentelyn jälkeen kaasu temppuili jälleen hetken jonka jälkeen koneen moottori sammui kokonaan. Toisella videolla näkyy kuinka Derek tuo sammuneen koneen jälleen kentälle pehmeästi laskeutuen suoraan eteemme.
Toisen lennon jälkeen palasin varikolle hieman mietteliäänä. Kaasuongelma ei johtunut moottorin seosasetuksesta vaan kaasu alkoi temppuilemaan aivan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin lennolla.
Lensimme vielä kaksi kertaa ja kaasu temppuili kummallakin kerralla samalla tavalla. Viimeisen laskeutumisen jälkeen ymmärsin yhtäkkiä mistä on kysymys. 24.3. julkaisemassani postauksessa esittelen polttoainetankin rakenteen. Polttoaineliittimeen tuleva painolla varustettu imuletku taipuu painon ansiosta tankin sisällä aina sinne missä polttoaine on ja näin koneella voi lentää missä tahansa asennossa ja moottori saa letkusta aina polttoainetta eikä ilmaa. Minun tankissa oleva letku oli kuitenkin työnnetty liittimeen vähän liian syvälle niin että vapaana roikkuva osuus jäi liian lyhyeksi eikä se osunut tankin reunaan vaan jäi vähän irtaalleen roikkumaan. Polttoaineen vähetessä se lainehtii tankissa edes takaisin ja letkun pää hörppää välillä ilmaa joka aiheuttaa edelläkuvaillun käyttäytymisen.
Sain kuitenkin lentokokemusta parinkymmenen minuutin verran ja kuviolento sujui joka kerralla vähän paremmin. Hieno päivä!
21.4.2010
Lisää kuvia
Putsasin koneen huolellisesti öljystä ikkunanpesuaineella ja pyyhin pesuaineet pois pinnasta vedellä kostutetun rätillä. Kuvassa näkyvän virtanapin käänsin ympäri, sillä koneen kylkeä pitkin laahaten kone olisi mennyt napista off-tilaan.
Seuraavaksi tarkistin että moottorikupu on kunnossa ja paikallaan, viilasin kuvusta pienen viilun pois mistä se kosketti moottoria. Kupu saa olla erittäin lähellä sitä mutta suora kosketus polttaa kupuun mustia jälkiä. Kuvissa näkyy myös kuvun virheellisen sovituksen vuoksi venytetyt reiät. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä pieni reikä on alaneulan säädöille. Toisessa kuvassa näkyvä L:n muotoinen reikä puolestaan yläneulalle. Etupyörän jousesta läpivedetty letku on tankkausletku.
Lopuksi vielä kuva koneen akusta ja vastaanottimesta. Sidoin paketin toisiinsa nippusiteillä ja kiinnitin paketin koneeseen tarranauhalla. Alaoikealla näkyy myös kuinka sidoin vapaana repsottavat johdot nipuksi löyästi nippusiteellä.
Seuraavaksi tarkoitus olisi kiinnittää vapaana repsottanut tankkausletku moottorikuvun sisäpuolelle venttiilillä sekä laittaa akun lataustilaa ilmentävä ledirivi ohjaamon kuvun sisään.
19.4.2010
Simulaattorivideo
Sunnuntaina en muiden kiireiden vuoksi kerinnytkään kentälle ja kelikin oli melko tuulinen. Lensin sen sijaan simulaattorilla hieman. Videossa näkyy ilmassa leijuvien renkaiden läpi lentelyä. Kuvakulma on lentäessä kiinnitetty koneen keulaan joten kyseessä ei ole siinä mielessä täysin realistinen rc-lennokkitilanne, mutta hyvää harjoittelua koneen ohjauksen ja kaasun koordinoinnissa.
17.4.2010
Ensilento
Heräsin tänään aamulla virkeänä ja valmiina ensimmäistä introlentoani varten. Jätin oman puolivalmiin koneeni kotiin kun ei siitä olisi ollut mitään hyötyä. Kenttä näytti erittäin hyvältä. Se koostui valtavasta tasaisesta niitystä, kiitoradasta, aidatusta lentäjäalueesta, katsojille varatusta alueesta, pienestä kahviosta sekä lentovarikosta jossa laskin olevan 10 huoltopöytää. Varikon edessä oli pieniä betonisia alustoja joiden reunalla vaahtomuovilla vuoratut pylväät jonka väliin koneen pyrstö laitetaan niin että kone lepää betonialustalla pyrstöstään kiinni paikallaan. Konetta voi kierrättää siinä vaikka täysillä tehoilla eikä kone liiku mihinkään.
Saavuin sovitusti paikalle puolen kymmenen maissa ja melkein joka pöydällä oli koneita ja ihmisiä varmaan lähemmäs neljäkymmentä. Kouluttajaa odotellessani jutustelin pitkät pätkät eteläafrikkalaisen mieshenkilön kanssa joka oli lennellyt kotimaassaan nelisen vuotta paikallisesta standardista eroavalla mode-2 -ohjaimella jossa kaasuvipu on ohjaimen vasemmalla puolella. Kerhon sääntöjen mukaan hän ei ensialkuun saa kokemuksestaan huolimatta nousta yksin ilmaan vaan kouluttajan on määrä nostaa hänen ohjaimeen kiinnitettävällä master-ohjaimella kone ensin ilmaan ja tarkistaa että kaikki on ok. Mode-2 -asetuksesta johtuen sopivaa master-ohjainta ei löytynyt ja kaveri ei saanut lentolupaa.
Kouluttajan saapuessa paikalle kävi ilmi että kerhon yhteinen traineri olikin jonkun muun hallussa ja jäänyt kotiin eikä korvaavaa harjoituskonetta löytynyt. Poistuin paikalta pettyneenä. Kotona sain tarmonpuuskan ja päätin käyttää vapaaksi jääneen aamunpäiväni laittaa konetta niin pitkälle kuin mahdollista. Sorvasin moottorikupuun sopivat lisäreiät eilisen katastrofin jäljiltä, kiinnitin kuvun ja potkurin paikalleen ja sovitin akun ja vastaanottimen koneen keskiosaan tarranauhalla. Leikkasin pienet reiät siiven yläpuolelle ja kiinnitin virtakatkaisijan paikalleen. Pidin hommassa sen verran kiirettä ettei aikaa kuvien ottamiselle jäänyt. Laittamatta jäi vielä akkumittari ja moottorikupuun tuleva polttoaineliitin joita kiinnittäessä otan puuttuvat kuvat koneesta. Noin yhden maissa iltapäivällä totesin koneen valmiiksi, pakkasin tavarani ja suuntasin takaisin kentälle.
Tuulisesta säästä johtuen paikalla ei ollut enää kuin noin kymmenen henkilöä. Kouluttaja oli vielä paikalla ja hän ohjasi minut kahden harrastajan, Craigin ja Derrickin huomaan jotka ottivat koneeni tarkistettavakseen. Koneesta ei löytynyt (kiitos myyjä Brendanin vinkkien ja avustuksen) oikein mitään pahaa sanottavaa, kakkosvastaanotin ei ollut optimaalisessa suunnassa ja se korjattiin saman tien.
Tarkistuksen jälkeen koneeseen laitettiin virrat, siitä tarkistettiin säädettiin siivekkeiden asennot ja äärikulmat. Kone asetettiin betonialustalle ja kone höräytettiin käyntiin. Se kävi huomattavasti tasaisemmin ja matalammalla kierrosalueella kuin mihin autopuolella olin tottunut. Säädöt asetettiin rikkaalle ja moottoria käytettiin alustalla parin tankillisen verran jonka jälkeen oli vuorossa koneen ensilento. Derrick sanoi ettei hänellä ole minun DX7 -ohjaimeen sopivaa ohjainta vaan että hän tekee sillä ainoastaan koelennon ja trimmaa koneen niin että se lentää vaakatasossa ja suoraan. Mies nosti koneen ilmaan ja sääti trimmit kohdalleen ensiyrittämällä. Lentoa kesti ehkä viitisen minuuttia, mutta se tuntui ajattomalta. Kone lensi aivan uskomattomani hyvin, vielä paljon paremmin kuin odotin. Derrick teki n. 100-metrisiä silmukoita ja muuta taitolentoa puolikaasulla.
Täydellisen laskeutumisen jälkeen kone otettiin takaisin varikolle, pyyhin sen öljystä jota sisäänajon takia vasemmassa siivessä oli aika tavalla, pakkasin tavarani ja suuntasin kotiin. Uskomaton kokemus, huomenna uudelleen!
PS. Kentällä tapahtui myös lentoturma juuri ennen omaa ensilentoani. Eräs harrastaja menetti erittäin suuren koneensa hallinnan ja se syöksyi syöksykierteessä kenttään. Jälki oli lohdutonta, koneesta jäi jäljelle pelkkää silppua. Vähäisen kokemukseni pohjalta arvioisin että uuden vastaavan koneen hinta kiikkuu jossakin 5000 euron kieppeillä. Kiva harrastus näytti heti myös synkän kääntöpuolensa.
Loppuun vielä ilmakuva kentästä. Lähde: www.larcs.com.au
16.4.2010
Uutisia
Hyviä ja huonoja uutisia. Huonot ensin. Käytin nelisen tuntia moottorikuvun sorvaamiseen oikean muotoiseksi, pujotin paikalleen ja huomasin että se on n. 1cm liian edessä niin että potkuri ei mahdu paikalleen. Huomenna pitää laajentaa reikiä kuvussa niin että kaikki sopii. Rei'istä tulee jonkin verran isommat kuin pitäisi mutten usko että se vaikuttaa lopputulokseen muuten kuin ehkä kuvun estetiikkaan. Harmi sinänsä kun kone on sitä kupua vailla valmis.
Sitten hyvät uutiset. Minulla on treffit lentokerhot huomenna aamulla kouluttajan kanssa. Menen siis vihdoin lentämään oikealla rc-koneella!
Kerholta palattuani sorvaan kuvun muotoonsa niin että pääsen sillä lentämään sunnuntaina.
11.4.2010
Uusia tarvikkeita ja työkaluja
Ostin konetta varten lisää työkaluja; leikkuripihdit ja muutaman sarjan kuusiokoloavaimia.
Lisäksi hankin koneeseen (vasemmalta luettuna) polttoainepumpun, starttihehkun sekä starttimoottorin. Pumppua ja starttimoottoria on tarkoitus käyttää hankkimastani 7 Ah lyijygeeliakusta.
Erikoistarvikkeina hankin ledinäytön jännitenäytöksi sekä liittimen polttoaineletkulle. Perusmallissa polttoaineletku roikkuu vapaana koneen nokasta mutta nyt sen saa siististi moottorikupuun paikalleen. Jännitenäyttö tulee ohjaamoon.
Kasaaminen osa 7
Moottorin kiinnitys
Lennokin moottorin kiinnitys oli kasaamisen toistaiseksi työläin ja hankalin vaihe. Moottori piti saada päältä katsottuna kahden asteen kulmaan eikä se suoraan edes istunut vapaasti pukeilla vaan pukkeja piti muotoilla. Kuvassa näkyy miten sinisten moottoripukkien päät ovat vähän vinossa ulospäin.
Jyrsin Dremelillä pukkien kylkiin sopivat urat siten että moottorin akselin kärki oli osapuilleen 4mm keskilinjasta vinossa eli koko moottori kahden asteen kulmassa.
Lopulta moottori istui pukeilla vapaasti oikeassa kulmassa ja moottorin pulteille tulevat reiätkin onnistui nappiin.
Kuvassa näkyy muuten myös nokkapyörä jonka laitoin sivunmennen paikoilleen ja kiinnitin servon koneen peräsinservon työntötankoon.
7.4.2010
Kasaaminen osa 6
Servot
Koneen runkoon tulevien servojen kiinnittäminen oli helppoa puuhaa. Servoille oli valmiina sopivan kokoiset kolot, esiasennettujen työntötankojen sijainneista katsottiin servojen tarkat paikat niin että ne taivuttivat tankoja mahdollisimman vähän. Tämän jälkeen ruuveille porattiin pienet 1/16" pilottireiät ja kiinnitettiin servot ruuveilla paikoilleen. Kuvassa työntötangot on vielä lyhentämättöminä. Servot istuivat kiinnittämisen jälkeen jämäkästi paikoillaan ja peräsin sekä korkeusvakaaja liikkuivat ripeästi ja tarkasti ääriasentoihinsa.
Kokoamisen lisäksi olen lennellyt simulaattorilla jonkin verran. Painopistealueina laskeutumisen lisäksi renkaiden läpi lentely (kuvakulma koneen nokasta) ja nelivaihekäännös jossa lennetään aina yhdellä sivulla kerrallaan pituusakselin ympäri kääntyen.
Seuraavana ja viimeisenä vaiheena kasaamisessa moottori ja moottorikupu sekä koneen viimeistely.
2.4.2010
Kasaaminen osa 5
Pyrstön kiinnitys
Kävin jälleen myyjän eli Brendanin työpajalla kokoamassa konetta koska pyrstön liimaukseen tarvittiin epoksiliimoja joita en ole hankkinut. Brendan katseli myös edellisessä postauksessa laittamiani servotankoja ja totesi että olin ruuvannut toisen aivan liian ulos koska se oli leikattu liian lyhyeksi. Hän asensi uudet tangot ja näytti myös 'Z-kiinnityksen' jossa tangon pää leikataan erityisellä työkalulla zetan muotoiseksi eikä erillisiä epävarmuutta lisääviä muovipaloja kiinnitykseen tarvita. Peräsimen asennukseen liittyi paljon enemmän näkökohtia kuin ohjekirjasta kävi ilmi. Brendan asetteli sivuvakaajaa paikalleen toistakymmentä minuuttia mittaillen koko ajan sen molempien päiden etäisyyttä siivestä sekä rungosta. Symmetria on kuulemma lento-ominaisuuksien kannalta ehdottoman tärkeää. Brendan huomasi myös että sivuvakaaja oli vinossa suoraan edestä katsoen siiven vaakatasoon nähden ja liiman kuivuessa vakaajalle laitettiin painoa niin että se vääntyi vaakatasoon. Lopputuloksena koko koneen rakenne on millin tarkkuudella suora ja toivottavasti se myös lentää sen mukaisesti. Tänä aamuna kiinnittelin peräsimeen ja vakaajaan servosarvet ja niihin työntötangot.
Koneesta puuttuu enää moottori, moottorikupu ja servot joten seuraavana käydään niiden kimppuun.
31.3.2010
Kasaaminen osa 4
Siivekeservot ja siipipyörät
Seuraavana ohjekirjan sivuilla neuvottiin asentamaan servot siivekkeille sekä kiinnittämään pyörät siipiin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin ohjaimeksi päädyin hankkimaan Spektrum DX7 -sarjan ohjainpaketin jossa tuli 4 kappaletta DS821 servoja mukana. Nämä aion käyttää siivekkeiden (kaksi servoa), peräsimen sekä korkeusvakaajan ohjaamiseen. Kaasua ja nokkapyörää varten ostin viidennen, hieman heppoisemman servon.
Servoille oli siivissä jo sopivat esileikatut aukot eikä kiinnittämisessä tarvinnut kuin ujuttaa servojohto kulkemaan siiven sisäkautta sekä ruuvata servo neljällä puuruuvilla paikoilleen.
Siivekkeeseen kiinnitettiin servosarvi kahdella ruuvilla ja sarvi liitettiin työntötangolla servoon. Kuulostaa helpolta? Todellisuudessa kasaamiseen meni kolmatta tuntia kun jokainen työvaihe piti suunnitella tarkasti ja ongelmia oli mm. työntötankojen muotoilussa ja siivekeruuvien paikalleen saamisessa. Lopulta koko komeus näytti tältä:
Siipiin tulevia pyöriä varten oli valmiiksi muotoillut metallitangot joiden kiinnitystä varten piti siivestä poistaa pieni pala siiven päällystystä jonka alta paljastui ura ja reikä pyöräntankoa varten. Tanko kiinnitettiin paikalleen kahdella muovisella tukipalalla joita varten piti porata reiät. Kuvassa näkyy muuten myös ensimmäinen virheeni, eli ruuvimeisselin lipsahduksesta siipeen tullut pikkuriikkinen reikä jonka paikkasin toistaiseksi valkoisella liimalapulla.
Kaiken kaikkiaan servojen ja pyörien asennus oli erittäin mukavaa ja sujuvaa puuhaa ja kauneusvirhettä lukuunottamatta lopputulos miellyttää silmää ja tuntuu toimivan jämäkästi ja oikein.
Työkalupäivitystä
Ostin valikoimaani lisäksi poralle pylvästelineen että saa porattua tarkasti ja dremelin jolla on tarkoitus tehdä lennokin moottorisuojukseen vapaamuotoisia aukkoja.
27.3.2010
Kasaaminen osa 3
Siipipuolikkaiden liittäminen
Polttoainetankin jälkeen vuorossa oli siivenpuolikkaiden sekä peräsimen puolikkaiden yhteenliimaaminen kahdella erityyppisellä epoksilla. Koneen myyjä oli sitä mieltä ettei minun kannata ostaa kalliita liimatuubeja joista käytän vain murto-osan, vaan ehdotti että liimataan epoksia tarvitsevat osat hänen työvajassaan.
Siivet liitettiin toisiinsa alumiiniputkella ja liimana käytettiin 30 minuutin epoksia. Liimaa laitettiin sekä putken ympärille että siivenpuolikkaisiin. Putki oli hieman liian pitkä niin että siipien väliin jäi pieni rakonen joten siitä jouduttiin ottamaan milli pois ennen liimausta. Putken lyhennyksen jälkeen siipipalat sopivat yhteen täydellisesti ja siipeä painettiin yhteen n. 15 minuuttia liittämisen jälkeen. Peräsimen puolikkaat tuli toisiinsa kiinni metallitangolla ja 5 minuutin epoksilla.
Lopputuloksena uskomattoman jämäkän tuntuinen siipirakenne; sitä pystyi painamaan lattiaa vasten todella kovaa eikä se tuntunut taipuvan mihinkään suuntaan. Seuraavaksi liitän siipiin servot siivekkeitä varten.
24.3.2010
Kasaaminen osa 2
Polttoainetankki
Edellisen postauksen loppukommentista poiketen asensinkin seuraavaksi polttoainetankin.
Tankin suulle tulee tulppa jossa kolme liitintä, yksi polttoaineen lisäämistä varten, yksi korvausilmaa varten ja yksi polttoaineletkua varten. Tankin sisäpuolen liittimistä kaksi piti sytkärin liekin avulla taivuttaa 45 asteen kulmiin poispäin keskustasta ja kolmas eli polttoainesyötölle menevä katkaista puolivälistä ja liittää letkunpätkään jonka päässä paino. Idea on että painon ansiosta letku painuu nesteen sisään ja näin polttoaine riittää kauemmin.
Ohjekirjassa neuvottiin virheellisesti leikkaamaan 20 tuumaiset letkunpätkät ulkopuolen liittimiin kun kuvissa ne oli lähinnä 20cm mittaiset. Seuraavana vuorossa oli polttoainetankin sijoittaminen koneeseen. Tankki tulee koneen etuosaan rungon sisälle. Rungon tankkiaukko oli n. 1mm liian ahdas, joten reunasta joutui hiekkapaperilla hiomaan jonkin verran pois että tankin sai paikalleen.
Tankin asentaminen oli pientä hiontatapahtumaa ja ohjekirjan mittavirhettä lukuunottamatta selkeä ja helppo toimenpide. Seuraavassa postauksessa se siipipuolikkaiden yhteenliimaus.
22.3.2010
Kasaaminen osa 1
Siivekkeet
Ensimmäisenä kasaamisvuorossa on lennokin siivekkeiden paikalleen laitto. Siivekkeiden kiinnitys hoituu neljällä n. tuuman mittaisella huokoisella kiinnityspalalla.
Palat liukuivat siipiin ja siivekkeisiin tehdyissä rakosissa vapaasti sisään ja ulos joten laitoin niihin ohjeiden mukaisesti neulat niin että ne sain liu'utettua paikalleen niin että palat pysyivät keskellä.
Laitoin siivekkeen paikoilleen, taivutin sen ääriasentoon ja laitoin kiinnityspaloihin liimaa molemmin puolin. Liima imeyty palaan ja liimautuu kiinni siipeen ja siivekkeeseen. Liimaus sujui hyvin, siivekkeet tuntuvat pysyvän jämäkästi kiinni ja taipuvat ääriasentoihin luontevasti. Seuraavana luvassa siivenpuolikkaiden liittäminen toisiinsa.
21.3.2010
Työtilat ja työkalut
Työtilat
Ostin Ikeasta itselleni harrastuspöydän autotalliin, laitan siihen työvalon sekä mahdollisesti jonkin sortin ruuvipenkin. Pöytä on hieman pienenlainen mutta luultavasti menettelee hyvin. Luultavasti ostan pöydän viereen vielä lisähyllyn kun työkalujen ja tarvikkeiden määrä lisääntyy. Autotalli on sijaintina ihanteellinen kun harrastamisesta syntyvä pöly, liimankäry ym. epämukava ei haittaa muuta elämistä. Täälläpäin kesät on melko kuumia ja varsinkin kun iltaisin talliin parkkeerataan kaksi lämmintä autoa nousee lämpötila siellä viileän saunan asteelle.. harkitsen kannettavan ilmastointilaitteen ostamista.
Työkalut
Lennokin kasaamista varten tarvitsen (vasemmalta luettuna) sivuleikkurit, pihdit, mittanauhan, mattopuukon, syanoakrylaattiliimaa, kierrelukitetta, skalpellin ja sekä tuumakoon että millikoon poranteriä.
Lisäksi tarvitsen poran, nippusiteitä, viivaimen suorakulmalla sekä ruuvimeisseleitä.
Kuvissa nähtyjen työkalujen lisäksi tarvitsen mm. teippiä, kyniä ja kahta erityyppistä epoksiliimaa. Myyjä sanoi ettei minun tarvitse ostaa kallista liimasettiä vaan voin käydä hänen luonaan hoitamassa epoksiliimaukset eli korkeusvakaajalaippojen ja siipien yhteenliittämiset.
Tänään luin ohjekirjan kannesta kanteen, sovittelin palasia toisiinsa ja suunnittelin parasta lähestymistapaa koneen kasaamiseen. Kasaamisessa on paljon taitoa vaativia porauksia, aukkojen leikkaamisia ja sovittamisia. Tuntuu paljon vaativammalta taiteilulta kuin rc-autojen kasaaminen joka oli aika mekaanista mutterin ruuvaamista. Lennokissa on myös epäonnistumsen vaara suurempi kun siinä paljon enemmän hauraita puuosia ja muovipäällystettä kun rc-auto oli lähinnä hiilikuitua ja terästä.
Seuraavalla kerralla aloitan koneen kasaamisen siipilaippojen liimauksilla.
20.3.2010
Seagull Models Pilatus PC-9
Siipiväli 1540mm, paino kuivana 2500g, OS:n 46AX -moottorissa 1,65 hevosvoimaa. Täytyy sanoa että ensivaikutelma on mykistävä. Kaikki osat ovat erittäin tarkasti leikattu ja sopivat hyvin paikoilleen. Myyjä sanoi että lentokuntoon laittamisessa kokeneella kasaajalla menee 8-9 tuntia.. aloittelijana minulla menee varmasti siis lähemmäksi 20 tuntia.
Radioksi valitsin Spektrumin DX7:n, seitsemänkanavainen 2,4Ghz taajuudella toimiva DSM-radio. Aloitan kasaamisen todennäköisesti vasta huomenna, yritän ottaa kuvia jokaisesta vaiheesta mahdollisimman tarkasti. Hienolta tuntuu!
18.3.2010
Viivästys
RC-liike oli keskiviikkoiltana aukioloaikojensa vastaisesti kiinni. Palaan liikkeeseen lauantaiaamupäivänä.
16.3.2010
Lisää simulaattoriharjoittelusta
Lentokouluoppilaan raportti #231
Kovan harjoittelun jälkeen simulaattorillalentely alkaa pikkuhiljaa sujua. Vielä toissapäivänä vaikeimmalta tuntunut itseään kohti lentäessä tehtävä peilikuvaohjaus alkaa pikkuhiljaa olla puikoissa. Laskeutumiset menee jo melko rutiinilla. Ylivoimaisesti vaikeinta edelleen on pystyleijunta jossa kone yritetään pitää paikallaan pystyasennossa. Sujui tänään hivenen eilistä paremmin silti, sain koneen pidettyä hollilla jo pitkiä pätkiä. Ihmetystä edelleen herättää sivutuulessa kentältä lähtö kun kone haluaa suunnata keulansa tuulen suuntaan ja sitä joutuu ohjaamaan peräsimellä tuulesta poispäin.
Kovan harjoittelun jälkeen simulaattorillalentely alkaa pikkuhiljaa sujua. Vielä toissapäivänä vaikeimmalta tuntunut itseään kohti lentäessä tehtävä peilikuvaohjaus alkaa pikkuhiljaa olla puikoissa. Laskeutumiset menee jo melko rutiinilla. Ylivoimaisesti vaikeinta edelleen on pystyleijunta jossa kone yritetään pitää paikallaan pystyasennossa. Sujui tänään hivenen eilistä paremmin silti, sain koneen pidettyä hollilla jo pitkiä pätkiä. Ihmetystä edelleen herättää sivutuulessa kentältä lähtö kun kone haluaa suunnata keulansa tuulen suuntaan ja sitä joutuu ohjaamaan peräsimellä tuulesta poispäin.

Laskeutumiset alkaa sujua.
Simulaattoriharjoittelusta
Pari päivää lennokkisimulaattorin parissa on opettanut minulle paljon. Niin lennokin ohjaamisesta kuin itse harjoittelun tärkeydestä. Pieleen menneen laskeutumisyrityksen jälkeen on verrattomasti mukavampaa painaa ohjaimen reset-nappia kuin juosta kauppaan ostamaan uusi lennokki. Simulaattorilla on myös mahdollista venyttää rajojaan kun uskaltaa kokeilla kaikkea erilaista ja väärää mitä ei oikealla vekottimella tulisi mieleenkään yrittää.
Hiipii väkisinkin mieleen että kuinkahan korkealla olisin ollut aikoinaan sijoituksissa jos olisin rc-autoaikoina ostanut vastaavanlaisen simulaattorin ja harjoitellut sillä hyppyjä ja mutkaan ajoa edes yhtä kiivaasti kuin olen nyt parissa päivässä toistanut vaikkapa sivutuulilaskeutumista ja pystyleijuntaa virtuaalilennokillani. Autoradalla kun oli aina olevinaan tärkeämpää säätää moottoria, testata jotakin osaa tai vaan tapella toimimattoman tekniikan kanssa. Yleensä kun tekniikka pelasi ja kaikki muu oli vihdoinkin saatu kohdallaan niin tunsi saavuttaneensa jotakin ja alkoi pakata tavaroita ja lähteä kotiin.
Hiipii väkisinkin mieleen että kuinkahan korkealla olisin ollut aikoinaan sijoituksissa jos olisin rc-autoaikoina ostanut vastaavanlaisen simulaattorin ja harjoitellut sillä hyppyjä ja mutkaan ajoa edes yhtä kiivaasti kuin olen nyt parissa päivässä toistanut vaikkapa sivutuulilaskeutumista ja pystyleijuntaa virtuaalilennokillani. Autoradalla kun oli aina olevinaan tärkeämpää säätää moottoria, testata jotakin osaa tai vaan tapella toimimattoman tekniikan kanssa. Yleensä kun tekniikka pelasi ja kaikki muu oli vihdoinkin saatu kohdallaan niin tunsi saavuttaneensa jotakin ja alkoi pakata tavaroita ja lähteä kotiin.
15.3.2010
Lennokkikuumetta
Tapahtunutta tähän mennessä: sain muutama viikko sitten tietooni että 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa olisi rc-lennokkikenttä. Kentän kotisivun tarjoamia linkkejä lueskellessani huomasin että yhtä lähellä olisi rc-liike. Käväisin myyjän juttusilla joka ehdotti toisella suunnalla olevaa kenttää paljon parempana vaihtoehtona. Lentelin liikeessä olleella simulaattorilla. Minulle ehdotettiin lennokiksi Seagull Modelsin Pilatus PC-9:ää OS:n 46 AX -moottorilla joka tuntuu aloittelijalle aika raisulta vehkeeltä. Myyjän mielestä tilanteessa ei ole ongelmaa, kunhan lennän konetta kokeneemman ohjauksella ja omaksun otteet yksi kerrallaan.
Vetäydyin liikkeestä suunnittelemaan seuraavaa siirtoani. Viikkoa myöhemmin kävin ostamassa oman simulaattorin, Realflight G5 jossa tulee mukana oma autenttinen tikkuohjain. Kaksi päivää olen nyt lennellyt simulaattorilla ja olen menossa takaisin liikkeeseen keskiviikkona.
Vetäydyin liikkeestä suunnittelemaan seuraavaa siirtoani. Viikkoa myöhemmin kävin ostamassa oman simulaattorin, Realflight G5 jossa tulee mukana oma autenttinen tikkuohjain. Kaksi päivää olen nyt lennellyt simulaattorilla ja olen menossa takaisin liikkeeseen keskiviikkona.
Tilaa:
Kommentit (Atom)