Kasaaminen osa 4

Siivekeservot ja siipipyörät

Seuraavana ohjekirjan sivuilla neuvottiin asentamaan servot siivekkeille sekä kiinnittämään pyörät siipiin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin ohjaimeksi päädyin hankkimaan Spektrum DX7 -sarjan ohjainpaketin jossa tuli 4 kappaletta DS821 servoja mukana. Nämä aion käyttää siivekkeiden (kaksi servoa), peräsimen sekä korkeusvakaajan ohjaamiseen. Kaasua ja nokkapyörää varten ostin viidennen, hieman heppoisemman servon.

Servoille oli siivissä jo sopivat esileikatut aukot eikä kiinnittämisessä tarvinnut kuin ujuttaa servojohto kulkemaan siiven sisäkautta sekä ruuvata servo neljällä puuruuvilla paikoilleen.

Siivekkeeseen kiinnitettiin servosarvi kahdella ruuvilla ja sarvi liitettiin työntötangolla servoon. Kuulostaa helpolta? Todellisuudessa kasaamiseen meni kolmatta tuntia kun jokainen työvaihe piti suunnitella tarkasti ja ongelmia oli mm. työntötankojen muotoilussa ja siivekeruuvien paikalleen saamisessa. Lopulta koko komeus näytti tältä:

Siipiin tulevia pyöriä varten oli valmiiksi muotoillut metallitangot joiden kiinnitystä varten piti siivestä poistaa pieni pala siiven päällystystä jonka alta paljastui ura ja reikä pyöräntankoa varten. Tanko kiinnitettiin paikalleen kahdella muovisella tukipalalla joita varten piti porata reiät. Kuvassa näkyy muuten myös ensimmäinen virheeni, eli ruuvimeisselin lipsahduksesta siipeen tullut pikkuriikkinen reikä jonka paikkasin toistaiseksi valkoisella liimalapulla.

Kaiken kaikkiaan servojen ja pyörien asennus oli erittäin mukavaa ja sujuvaa puuhaa ja kauneusvirhettä lukuunottamatta lopputulos miellyttää silmää ja tuntuu toimivan jämäkästi ja oikein.

Työkalupäivitystä

Ostin valikoimaani lisäksi poralle pylvästelineen että saa porattua tarkasti ja dremelin jolla on tarkoitus tehdä lennokin moottorisuojukseen vapaamuotoisia aukkoja.

Kasaaminen osa 3

Siipipuolikkaiden liittäminen

Polttoainetankin jälkeen vuorossa oli siivenpuolikkaiden sekä peräsimen puolikkaiden yhteenliimaaminen kahdella erityyppisellä epoksilla. Koneen myyjä oli sitä mieltä ettei minun kannata ostaa kalliita liimatuubeja joista käytän vain murto-osan, vaan ehdotti että liimataan epoksia tarvitsevat osat hänen työvajassaan.

Siivet liitettiin toisiinsa alumiiniputkella ja liimana käytettiin 30 minuutin epoksia. Liimaa laitettiin sekä putken ympärille että siivenpuolikkaisiin. Putki oli hieman liian pitkä niin että siipien väliin jäi pieni rakonen joten siitä jouduttiin ottamaan milli pois ennen liimausta. Putken lyhennyksen jälkeen siipipalat sopivat yhteen täydellisesti ja siipeä painettiin yhteen n. 15 minuuttia liittämisen jälkeen. Peräsimen puolikkaat tuli toisiinsa kiinni metallitangolla ja 5 minuutin epoksilla.

Lopputuloksena uskomattoman jämäkän tuntuinen siipirakenne; sitä pystyi painamaan lattiaa vasten todella kovaa eikä se tuntunut taipuvan mihinkään suuntaan. Seuraavaksi liitän siipiin servot siivekkeitä varten.

Kasaaminen osa 2

Polttoainetankki

Edellisen postauksen loppukommentista poiketen asensinkin seuraavaksi polttoainetankin.

Tankin suulle tulee tulppa jossa kolme liitintä, yksi polttoaineen lisäämistä varten, yksi korvausilmaa varten ja yksi polttoaineletkua varten. Tankin sisäpuolen liittimistä kaksi piti sytkärin liekin avulla taivuttaa 45 asteen kulmiin poispäin keskustasta ja kolmas eli polttoainesyötölle menevä katkaista puolivälistä ja liittää letkunpätkään jonka päässä paino. Idea on että painon ansiosta letku painuu nesteen sisään ja näin polttoaine riittää kauemmin.

Ohjekirjassa neuvottiin virheellisesti leikkaamaan 20 tuumaiset letkunpätkät ulkopuolen liittimiin kun kuvissa ne oli lähinnä 20cm mittaiset. Seuraavana vuorossa oli polttoainetankin sijoittaminen koneeseen. Tankki tulee koneen etuosaan rungon sisälle. Rungon tankkiaukko oli n. 1mm liian ahdas, joten reunasta joutui hiekkapaperilla hiomaan jonkin verran pois että tankin sai paikalleen.

Tankin asentaminen oli pientä hiontatapahtumaa ja ohjekirjan mittavirhettä lukuunottamatta selkeä ja helppo toimenpide. Seuraavassa postauksessa se siipipuolikkaiden yhteenliimaus.

Kasaaminen osa 1

Siivekkeet

Ensimmäisenä kasaamisvuorossa on lennokin siivekkeiden paikalleen laitto. Siivekkeiden kiinnitys hoituu neljällä n. tuuman mittaisella huokoisella kiinnityspalalla.

Palat liukuivat siipiin ja siivekkeisiin tehdyissä rakosissa vapaasti sisään ja ulos joten laitoin niihin ohjeiden mukaisesti neulat niin että ne sain liu'utettua paikalleen niin että palat pysyivät keskellä.

Laitoin siivekkeen paikoilleen, taivutin sen ääriasentoon ja laitoin kiinnityspaloihin liimaa molemmin puolin. Liima imeyty palaan ja liimautuu kiinni siipeen ja siivekkeeseen. Liimaus sujui hyvin, siivekkeet tuntuvat pysyvän jämäkästi kiinni ja taipuvat ääriasentoihin luontevasti. Seuraavana luvassa siivenpuolikkaiden liittäminen toisiinsa.

Työtilat ja työkalut

Työtilat

Ostin Ikeasta itselleni harrastuspöydän autotalliin, laitan siihen työvalon sekä mahdollisesti jonkin sortin ruuvipenkin. Pöytä on hieman pienenlainen mutta luultavasti menettelee hyvin. Luultavasti ostan pöydän viereen vielä lisähyllyn kun työkalujen ja tarvikkeiden määrä lisääntyy. Autotalli on sijaintina ihanteellinen kun harrastamisesta syntyvä pöly, liimankäry ym. epämukava ei haittaa muuta elämistä. Täälläpäin kesät on melko kuumia ja varsinkin kun iltaisin talliin parkkeerataan kaksi lämmintä autoa nousee lämpötila siellä viileän saunan asteelle.. harkitsen kannettavan ilmastointilaitteen ostamista.

Työkalut

Lennokin kasaamista varten tarvitsen (vasemmalta luettuna) sivuleikkurit, pihdit, mittanauhan, mattopuukon, syanoakrylaattiliimaa, kierrelukitetta, skalpellin ja sekä tuumakoon että millikoon poranteriä.

Lisäksi tarvitsen poran, nippusiteitä, viivaimen suorakulmalla sekä ruuvimeisseleitä.

Kuvissa nähtyjen työkalujen lisäksi tarvitsen mm. teippiä, kyniä ja kahta erityyppistä epoksiliimaa. Myyjä sanoi ettei minun tarvitse ostaa kallista liimasettiä vaan voin käydä hänen luonaan hoitamassa epoksiliimaukset eli korkeusvakaajalaippojen ja siipien yhteenliittämiset.

Tänään luin ohjekirjan kannesta kanteen, sovittelin palasia toisiinsa ja suunnittelin parasta lähestymistapaa koneen kasaamiseen. Kasaamisessa on paljon taitoa vaativia porauksia, aukkojen leikkaamisia ja sovittamisia. Tuntuu paljon vaativammalta taiteilulta kuin rc-autojen kasaaminen joka oli aika mekaanista mutterin ruuvaamista. Lennokissa on myös epäonnistumsen vaara suurempi kun siinä paljon enemmän hauraita puuosia ja muovipäällystettä kun rc-auto oli lähinnä hiilikuitua ja terästä.

Seuraavalla kerralla aloitan koneen kasaamisen siipilaippojen liimauksilla.

Seagull Models Pilatus PC-9

Siipiväli 1540mm, paino kuivana 2500g, OS:n 46AX -moottorissa 1,65 hevosvoimaa. Täytyy sanoa että ensivaikutelma on mykistävä. Kaikki osat ovat erittäin tarkasti leikattu ja sopivat hyvin paikoilleen. Myyjä sanoi että lentokuntoon laittamisessa kokeneella kasaajalla menee 8-9 tuntia.. aloittelijana minulla menee varmasti siis lähemmäksi 20 tuntia.

Radioksi valitsin Spektrumin DX7:n, seitsemänkanavainen 2,4Ghz taajuudella toimiva DSM-radio. Aloitan kasaamisen todennäköisesti vasta huomenna, yritän ottaa kuvia jokaisesta vaiheesta mahdollisimman tarkasti. Hienolta tuntuu!

Uutisia

Lennokki on ostettu! Yksityiskohtia ja kuvia seuraa kun kerkeän päivittämään.

Viivästys

RC-liike oli keskiviikkoiltana aukioloaikojensa vastaisesti kiinni. Palaan liikkeeseen lauantaiaamupäivänä.

Lisää simulaattoriharjoittelusta

Lentokouluoppilaan raportti #231

Kovan harjoittelun jälkeen simulaattorillalentely alkaa pikkuhiljaa sujua. Vielä toissapäivänä vaikeimmalta tuntunut itseään kohti lentäessä tehtävä peilikuvaohjaus alkaa pikkuhiljaa olla puikoissa. Laskeutumiset menee jo melko rutiinilla. Ylivoimaisesti vaikeinta edelleen on pystyleijunta jossa kone yritetään pitää paikallaan pystyasennossa. Sujui tänään hivenen eilistä paremmin silti, sain koneen pidettyä hollilla jo pitkiä pätkiä. Ihmetystä edelleen herättää sivutuulessa kentältä lähtö kun kone haluaa suunnata keulansa tuulen suuntaan ja sitä joutuu ohjaamaan peräsimellä tuulesta poispäin.

Laskeutumiset alkaa sujua.

Simulaattoriharjoittelusta

Pari päivää lennokkisimulaattorin parissa on opettanut minulle paljon. Niin lennokin ohjaamisesta kuin itse harjoittelun tärkeydestä. Pieleen menneen laskeutumisyrityksen jälkeen on verrattomasti mukavampaa painaa ohjaimen reset-nappia kuin juosta kauppaan ostamaan uusi lennokki. Simulaattorilla on myös mahdollista venyttää rajojaan kun uskaltaa kokeilla kaikkea erilaista ja väärää mitä ei oikealla vekottimella tulisi mieleenkään yrittää.

Hiipii väkisinkin mieleen että kuinkahan korkealla olisin ollut aikoinaan sijoituksissa jos olisin rc-autoaikoina ostanut vastaavanlaisen simulaattorin ja harjoitellut sillä hyppyjä ja mutkaan ajoa edes yhtä kiivaasti kuin olen nyt parissa päivässä toistanut vaikkapa sivutuulilaskeutumista ja pystyleijuntaa virtuaalilennokillani. Autoradalla kun oli aina olevinaan tärkeämpää säätää moottoria, testata jotakin osaa tai vaan tapella toimimattoman tekniikan kanssa. Yleensä kun tekniikka pelasi ja kaikki muu oli vihdoinkin saatu kohdallaan niin tunsi saavuttaneensa jotakin ja alkoi pakata tavaroita ja lähteä kotiin.

Lennokkikuumetta

Tapahtunutta tähän mennessä: sain muutama viikko sitten tietooni että 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa olisi rc-lennokkikenttä. Kentän kotisivun tarjoamia linkkejä lueskellessani huomasin että yhtä lähellä olisi rc-liike. Käväisin myyjän juttusilla joka ehdotti toisella suunnalla olevaa kenttää paljon parempana vaihtoehtona. Lentelin liikeessä olleella simulaattorilla. Minulle ehdotettiin lennokiksi Seagull Modelsin Pilatus PC-9:ää OS:n 46 AX -moottorilla joka tuntuu aloittelijalle aika raisulta vehkeeltä. Myyjän mielestä tilanteessa ei ole ongelmaa, kunhan lennän konetta kokeneemman ohjauksella ja omaksun otteet yksi kerrallaan.

Vetäydyin liikkeestä suunnittelemaan seuraavaa siirtoani. Viikkoa myöhemmin kävin ostamassa oman simulaattorin, Realflight G5 jossa tulee mukana oma autenttinen tikkuohjain. Kaksi päivää olen nyt lennellyt simulaattorilla ja olen menossa takaisin liikkeeseen keskiviikkona.