Neljäs lentopäivä

Purin koneesta jälleen kerran polttoainetankin ja varmistin että tankin sisällä olevan imuletkun päässä oleva paino kolahtaa tankin reunoihin sitä käännellessä niin kuin kuuluu. Täytin tankin pöydällä, kiinnitin pumpun moottorin imuletkuun ja kääntelin tankkia sen tyhjentyessä. Tankin ollessa n. 1/3 täynnä se alkoi hörppimään ilmaa mikä selittää taivaalla havaitun käytöksen kun polttoaine vähenee. Laitoin tankin paikalleen ja päätin olla murehtimatta liikoja; laihalla käyminen ei vauroita konetta kunhan lentelyn lopettaa oireiden ilmetessä. Asennan paremman tankin ajallaan. Otin moottorin paikaltaan ja laitoin moottoripukkia paikallaan pitävät ruuvit lukitteella tiukasti kiinni ja varmistin että servoruuvit oli edelleen tiukasti kiinni.

Pakkasin tavarani ja suuntasin kentälle. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Paikalla oli tällä kertaa harvinaisen vähän lentelijöitä jossakin lähellä järjestetyn kilpailun johdosta. Derek oli tapansa mukaan siellä, tervehdimme ja kävimme lyhyesti läpi edelliskerran palautteen lukitsemattomista ruuveista; totesimme ettei menneille voi enää mitään ja että jatkossa on hyvä olla erityisen tarkka ruuvien ja asetusten kanssa.

Laitoin koneeni lentokuntoon ja suuntasimme hetken kuluttua taivaalle. Kone lensi tyynen sään ansiosta paremmin kuin koskaan. Lentely sujui edellisiä kertoja vaivattomammin, korkeus pysyi kaarroksissa vakaana (tyypillisesti korkeus putoaa kaarroksissa ellei nokkaa myös nosta samalla hiukan) ja kone oikeni tarkasti haluamiini suuntiin. Derek laittoi minut lentämään tuttua nelipistekäännöstä missä kone oikenee hetkeksi reitin lyhyellä osuudella. Brendanin alaisuudessa lensin stadionin muotoista lentorataa. Viiden minuutin lentelyn jälkeen kaasu alkoi tutusti temppuilemaan, Derek otti koneensa haltuun ja laskeutui koneen kentälle.

Tauolla tapahtui odottamattomia. Ensimmäisessä lentelypostauksessa esitellyn Craigin samanlainen PC-9 lennokki syöksyi maahan ja rikkoutui täysin. En nähnyt onnettomuutta mutta jäljistä päätellen kone syöksyi kenttään oikealle kyljelleen. Koneen runko oli poikki siiven takaa, siiven oikea reuna oli hammastikkuina ja potkuri oli poikki. Mies kuittasi tapaturman lajiin kuuluvaksi. Kuulemma koneen korkeusvakaaja on liian tehokas ja nopea ohjausliike saa koneen sakkaamaan. Muistelen miehen puhuneen että hänen ensimmäinen PC-9 lennokkinsa meni rikki samanlaisessa sakkauksessa ja että vastaavia vaikeuksia on ollut myös tämän toisen kanssa ennenkin. Täytyy muistaa olla erityisen varovainen korkeusvakaajaliikkeiden kanssa ettei oma lennokkini tee seuraa Craigin kahdelle hajonneelle koneelle.

Pelastin Craigin romukasasta polttoainetankin ja asensin siitä tankin imuletkun omaan koneeseeni. Craig sanoi että imuletku on löysempää ja heiluu tankin sisällä paremmin. Kasasin koneen ja suuntasimme toisen kerran taivaalle. Tällä kertaa tein lähestymiskierroksia ja lensin lopulta ihan muutaman metrin korkeudessa kentän yllä. Uskon että seuraavilla lennoilla voin jo yrittää ihan kokonaista laskeutumista.

Vaihdettu imuletku toimi odotetusti paremmin ja kone kävi pätkimättä 7 ja puoli minuuttia ennen kuin varoitti polttoaineen loppumisesta ensimmäisen kerran! Polttoaine riitti lopulta melkein kahdeksan minuutin ajaksi joka on koneen rikkaat seosasetukset huomioiden erittäin hyvä lentoaika.

Toisen lennon jälkeen aika loppui, pakkasin tavarani tyytyväisenä ja läksin kotiin. Huomenna uudestaan!