Kolmas lennätyspäivä

Jälleen kerran pakkasin lennokkivarusteeni innolla autoon ja suuntasin kentälle. Tällä kertaa olin sopinut lennokkikoulutuksen myyjän, blogin alkupuolella mainitun myyjän, Brendanin kanssa. Hänen kanssa minun oli määrä suorittaa lentokoulutus alunperinkin. Brendan oli jo saapunut paikan päälle ja käski minun virittää omat tavarani eräälle huoltopöydistä. Tein työtä käskettyä, asensin lennokin siiven (se pidetään tavallisesti irti lennokista niin että kone mahtuu autoon ja varastoon) paikoilleen ja tankkasin koneen.

Brendan alkoi tarkistamaan koneen pyrstösiivekkeiden äärikulmia, irroitti korkeusvakaajan servotangon siivekkeen pidikkeestä ja huomasi että se lähti servosta irti ja jäi käteen! En ollu malttamattomuuttani laittanut ruuvilukitetta työntötankoja servossa paikallaan pitäviin ruuveihin vaan ruuvannut ne vaan mielestäni tarpeeksi tiukalle. Otimme siiven pois paikoiltaan ja totesimme ettei missään vastaavissa ruuveissa ollut ruuvilukitetta. Jos koneella olisi noustu ilmaan olisi lopputuloksena todennäköisesti ollut pelkkää silppua ohjainten pettäessä.

Lisäksi Brendan totesi ettei moottorin pakoputki eli pilli ollut laitettu ruuvilukitteella ja että monet koneen keulan ruuveista sekä kaikki pyöriä paikallaan pitävät osat olivat löysällä. Havaitut puutteet oli Brendanin mielestä anteeksiantamattomia ja vastuu kuului hänen mielestään edellisissä postauksissa esintyneellä Derekille sillä hänelläkin on virallinen kouluttajastatus ja tietää Brendanin mukaan lennokeista kaiken. En ymmärrä vieläkään miten hän missasi kaikki nämä tarkistuskohdat ja päästi koneen nousemaan ilmaan. Kiinnitimme servoruuvit, pillin ja pyörät tiukasti lukitteella ja kiristimme keulan ruuveja. Ennen seuraavaa lentoa aion laittaa servotangot z-kiinnityksellä (katso postaus "Kasaaminen osa 5") ja kiristellä kaikki ruuvit niin ettei mikään varmasti petä lennon aikana.

Alkuvaikeuksien jälkeen pistimme siiven jälleen paikalleen, säädimme siivekekulmat ja moottorin seossuhteen kohdalleen ja nousimme ilmaan. Kone kävi iloisesti muutaman minuutin jonka jälkeen se sammui ja Brendan laskeutui sen turvallisesti takaisin kentälle. Syyllinen oli jälleen kerran vanha sama polttoainetankki; olin hölmöyttäni työntänyt imuletkun tällä kertaa niin syvälle että se juuttui bensatankin pohjaan eikä päässyt vapaasti liikkumaan tankin sisällä. Korjasimme imuletkun ja nousimme taivaalle uudestaan jolloin kone toimi kohtuullisesti. Polttoainetankki ei vieläkään toimi täysin halutulla tavalla vaan edessä on uusi remontti jolloin säädän tankkia niin kauan että se on varmasti oikein.

Päivä oli edellälueteltuja ongelmia lukuunottamatta aika täydellinen; lensimme päivän aikana lähemmäs kymmenen tankillista niin että minä olin enimmäkseen puikoissa. Tuulisesta säästä huolimatta sain lenneltyä kymmeniä kierroksia stadionin muotoista lenkkiä, kahdeksikkoa ja lopulta jopa lähestymisharjoituksia laskeutumista varten. En erehtynyt suunnissa kuin muutaman kerran ja yhdellä lennolla ohjaimestani tipahti kaapeli niin että konetta pystyi yhtäkkiä ohjaamaan vain Brendan. Muutaman epätietoisen hetken ja ohjaimen piipityksen saattelemana työnsin kaapelin takaisin ohjaimeeni ja jatkoin lentelyä. En osannut edes säikähtää.

Vastaavanlaisia päiviä tarvitaan vielä ainakin muutama lisää ennen kuin saan yrittää suorittaa alkeistutkinnon 'Bronze Wings' joka oikeuttaa minut lentämään koneellani yksin.

Seuraavassa postauksessa puran koneen pieniin osiin ja korjaan edellämainitut ruuvi- ja polttoainetankkiongelmat.