Lorun loppu

Suuntasin lennokkeineni jälleen kerran kentälle ja tapasin siellä Derekin. Ilma oli tällä kertaa pilvinen ja aivan tyyni joka on sikäli täydellinen lentosää että punainen kone näkyy paremmin valkoista kuin sinistä taustaa vasten eikä ole aurinkoa häikäisemässä. Ensimmäisellä lennolla sain lähestymislenkin vihdoinkin täydelliseksi, tein virheetöntä neliölentoa n. 5 metrin korkeudessa ja pysyin 200-metrisen kiitoradan keskiviivan yllä aika tarkkaan.

Toisella lennolla Derek ehdotti laskeutumista, tein muutaman harjoituslenkin jonka jälkeen Derek käski tekemään vielä yhden lenkin ja laskeutua sen jälkeen. Viimeisen lenkin jälkeen vuorossa oli ensimmäinen laskeutumisyritykseni. Se sujui aivan niin kuin muutkin lenkit, paitsi että lopussa laitoin kaasun kokonaan kiinni kentän päässä ja tulin leijaillen alas kenttää kohti. Huomasin liidon aikana että olin oppinut simulaattorista väärän tavan nostaa nokkaa koko ajan joka jättää vähemmän varaa korjausliikkeille. Päästin korkeusvakaajasta yhtäkkisesti irti jolloin kone syöksähti heti n. kolmen metrin korkeudesta metrin korkeuteen ja vakaantui sille korkeudelle vaakaliitoon. Koneen nopeus laski jälleen sakkausnopeuteeen jolloin kone liiteli höyhenen kevyesti kenttään. Laskeutuminen oli täydellinen kolmipyöräkosketus heti ensiyrittämältä! Derek antoi roimat onnittelut ja hakkasi olkapäätäni hienon suorituksen kunniaksi jolloin minä tein virheen. Toinen simulaattorista oppimani tapa on ns. touch and go jossa kone rullaa kentällä vain muutaman metrin jonka jälkeen kaasu avataan täysille ja uusi kierros voi alkaa. Laitoin ajattelematta kaasun pohjaan ja nousin uudestaan taivaalle. Derek ei tästä hätkähtänyt vaan yllytti tekemään toisen laskeutumiskierroksen kun kerran vauhtiin oltiin päästy. Tein työtä käskettyä ja toin koneen kentän päähän uuteen laskukiitoon. Tällä kertaa en vetänyt korkeusvakaajasta vaan annoin liukua luonnollisesti kentän pintaan ja laskeutuminen oli, jos mahdollista vielä täydellisempi.

Onnistuneen ensilaskeutumiseni jälkeen oli hieno olo. Kävin juomassa juhlan kunniaksi tölkin pepsiä.

Kolmannelle lennolle päätin olla entistä nöyrempi ja tarkkaavaisempi ettei pieni onnistuminen aiheuta ylpistymistä ja aiheuta mahdollisia onnettomuuksia. Nousimme ilmaan ja Derek antoi koneen minun ohjaimeni haltuun. Vääntelin vipuja ja totesin ettei kone ole hallinnassani. Derek otti koneen ohjaimensa hallintaan ja käski katsoa että onko ohjaimessani oikea ohjelma. Ei ollut. Seuraavaksi teimme jotain mitä ei ikinä pitäisi tehdä. Vaihdoimme ohjaimia keskenämme siten että, minä lensin master-ohjaimella kun Derek sääti slave-ohjaimeen oikean ohjelman. Lensin ympyrää korkealla ilmassa sillä aikaa.

Kun ohjelma oli saatu kohdalleen vaihdoimme jälleen ohjaimia päikseen, Derek ilmoitti että kone on ohjaimeni hallussa. Tikkujen vääntely ei vaikuttanut koneen liikkeisiin ollenkaan ja kone lähti n. 20 asteen syöksyyn kaukana kentän takana. Ilmoitin tästä välittömästi jolloin Derek päästi master-ohjaimen kontrollinappulasta ja yritti ottaa konetta haltuunsa, hänellä oli kolmisen sekuntia aikaa pelastaa kone mutta jostain syystä myöskään hänen ohjaimen tikkujen vääntelystä ei ollut vaikutusta koneen suuntaan vaan se syöksyi auttamatta pusikkoon.